Siirry sisältöön

Timo Kaunisto

Wikipediasta
Timo Reino Juhani Kaunisto
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Kansanedustaja
21.3.2007–19.4.2011
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1963 (ikä 63)
Alastaro
Asuinpaikka Alastaro, Loimaa
Ammatti maatalousyrittäjä, toimittaja ja toiminnanjohtaja
Puoliso Kirsi Ojansuu
Lapset 2
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus agronomi (Loimaan maatalousoppilaitos, 1982) maatalous- ja metsätieteiden maisteri (Helsingin yliopisto, 1989)

Timo Reino Juhani Kaunisto (s. 27. tammikuuta 1963 Alastaro) on Agronomiliiton toiminnanjohtaja, suomalainen maaseutuyrittäjä ja Suomen Keskustaa edustava poliitikko. Kaunisto on toiminut kansanedustajana vuosina 2007–2011 ja keskustan varapuheenjohtajana vuosina 2010–2012.

Perhe, opinnot ja työtehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto syntyi Alastarolla maanviljelijäperheeseen. Hän solmi avioliiton opiskeluaikanaan vuonna 1988. Avioliitosta syntyi kaksi lasta vuosina 1993 ja 1995.[1] Kauniston 22 vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon vuonna 2010.[2]

Heinäkuussa 2010 Kauniston kerrottiin seurustelevan vihreiden kansanedustajan Kirsi Ojansuun kanssa.[3] Kaunisto ja Ojansuu avioituivat marraskuussa 2011, jolloin Ojansuu otti nimen Ojansuu-Kaunisto.[4]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto on koulutukseltaan MMM agronomi ja filosofian tohtori. Kauniston kasvipatologian alaan kuuluva pro gradu -opinnäytetyö käsitteli ohran verkkolaikkuresistenssiä.[1]

Timo Kauniston historian alan väitöskirja "Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987"[5] tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa huhtikuussa 2023.

Työtehtävät ja luottamustoimet[6]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Kaunisto on työskennellyt Maaseudun Tulevaisuuden ja Turun Sanomien toimittajana 1988-1990. Vuosina 1990–1995 hän toimi MTK:n tiedotuspäällikkönä. Kaunisto oli vuonna 1994 "Ei EU:lle" -kampanjan toiminnanjohtajaKaunisto ja Suomen Siipikarjaliiton puheenjohtaja 1997–2002[1]. Maaseudun Sivistysliiton puheenjohtajana hän oli 2012 -2016.

Vuosina 1995–2011 Kaunisto toimi maatalousyrittäjänä puolisonsa kotitilalla Laitilassa viljellen vuodesta 2000 samalla myös vanhempiensa kotitilaa Alastarolla. Kaunisto kehitti luomukanataloutta ja sen markkinoita alan pioneeriyrittäjänä vuodesta 1995. Vuodesta 2011 hän on toiminut maatalousyrittäjänä kotitilallaan Alastarolla. Tilalla on keskitytty bioenergian tuotantoon ja matkailu- ja tapahtumayrittäjyyteen. Tätä varten Kaunisto on kunnostanut vanhoja hirsirakennuksia, kuten Hennijoen vanhan kansakoulun kokonaisuuden.[7][1][2][8][9]

Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettuna Timo Kaunisto oli vuosina 2017-2025. Hän toimi myös Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ja Hämeen maakuntahallituksen jäsenenä. Kaunisto aloitti Agronomiliiton toiminnanjohtajana joulukuussa 2022.

Harrastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1996–2019 Kaunisto on toiminut Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina. Hän on harrastanut jalkapalloa eri sarjatasoilla vuosina 1980-2020. Kaunisto pelaa veteraanikiekkoa Lauttakylän Lujissa Waareissa.[10]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1999–2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa 1999 ja sai 16 299 ääntä, jotka riittivät toiseen varasijaan.[1]

Laitilan kunnanvaltuustoon Kaunisto valittiin kunnallisvaaleissa 2000.[1]

Eduskuntavaaleissa 2003 Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle 4 333 äänellä.[1]

2007–2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto valittiin Suomen Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2007 Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja keskustan varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2010.

Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi kesäkuun 2010 puoluekokouksessa yhdessä Mari Kiviniemen, Mauri Pekkarisen ja Paavo Väyrysen kanssa.[11] Hän ei tullut valituksi, mutta nousi sen sijaan varapuheenjohtajaksi.[12] Hän sai kolmesta varapuheenjohtajasta toiseksi eniten kannatusta, 1 415 ääntä.

Eduskunnassa Kaunisto tunnettiin ydinvoimaa vastustavan ryhmän johtajana.[6]

Kun Michael Hornborg vuonna 2009 luopui MTK:n puheenjohtajuudesta, Kauniston nimi oli esillä Hornborgin eräänä seuraajaehdokkaana.[13][14] Kaunisto kuitenkin kieltäytyi.[15]

Kaunisto oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi saatuaan 4 174 ääntä, jotka riittivät ensimmäiseen varasijaan. Eroa keskustan listalta viimeisenä valituksi tulleeseen Annika Saarikkoon oli 11 ääntä.[16]

Myöhemmin Kaunisto arvioi, että hänen vuonna 2010 tapahtunut avioeronsa oli yksi olennainen syy hänen putoamiseensa eduskunnasta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[17] Kaunistoon tämän johdosta kohdistuneen suhtautumisen muutoksen kertoi havainneensa myös samassa vaalipiirissä keskustan ehdokkaana ollut Annika Saarikko.[18]

2011–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi, mutta jäi keskustan puoluekokouksessa 9. kesäkuuta 2012 järjestetyn puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella viimeiseksi.[19]

Vuonna 2014 Kaunisto oli keskustan ehdokkaana Suomen europarlamenttivaaleissa 2014.[20]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kotipaikkansa Hämeenlinnaan muuttanut Kaunisto oli ehdokkaana Hämeen vaalipiirissä. Vaaleissa hän sai 2731 ääntä, ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle. Vuoden 2017 ja 2021 kuntavaaleissa Kaunisto valittiin Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon. Hän on toiminut myös vuodesta 2017 Hämeen maakuntahallituksessa ja vuosina 2021-22 Hämeenlinnan kaupunginhallituksessa.[21]

Kaunisto oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Hän keräsi 2 566 ääntä, mikä ei riittänyt valintaan.[22] Vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa Kaunisto sai 7077 ääntä ja oli keskustan listalla kuudes.

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Muutaman perssiljan tähre. (Kolumnikokoelma) [Laitila]: Timo Kaunisto, 2002.
  • Reilun pelin rakentaja. Kohti vihreää vallankumousta. Laitila: Viestintä Tuulihaukka, 2010. ISBN 978-952-92-7213-6
  • Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987. Väitöskirja 2023. Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 Pieni elämäkertani Timo Kauniston kotisivut. Timo Kaunisto. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 29.12.2015.
  2. 1 2 Kaunisto, Timo: Matkani varrelta. Osa kaksi Timo Kauniston kotisivut. Web Archive: Timo Kaunisto. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 12.4.2023.
  3. ↑ IS: Keskustajohtajalla suhde vihreiden kansanedustajaan Helsingin Sanomat. 24.7.2010. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 27.7.2010.
  4. ↑ Rytkönen, Annika: Kaamoshäät! Iltalehti, 28.11.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2012.
  5. ↑ Timo Kaunisto: Vaikea vihreys: Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968–1987. Itä-Suomen yliopisto, 18.3.2023. ISBN 978-952-61-4790-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.3.2024.
  6. 1 2 Timo Kaunisto lähtee keskustan puheenjohtajakilpaan Kaleva. 12.2.2010. Viitattu 12.4.2023.
  7. ↑ / Timo Kaunisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. ↑ Loimaan viimeinen toivo taisteli illalla vielä paikasta. Turun Sanomat, 18.4.2011, s. 13.
  9. ↑ Harri Suomalainen: Timo Kaunisto jätti Vakka-Suomen. Vakka-Suomen Sanomat. 15.6.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 22.8.2011.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Timo Kaunisto Timo Kaunisto. Arkistoitu 2.5.2021. Viitattu 2.5.2021.
  11. ↑ Hautamäki, Jaakko: Isäntä Timo Kaunisto ei halua Jarmo Korhosta isäntärengiksi. Helsingin Sanomat, 13.2.2010, s. A 11.
  12. ↑ Hävisi keskustan pj-kisan – nousi varapuheenjohtajaksi 12.6.2010. Uusisuomi.fi. Viitattu 12.6.2010.
  13. ↑ Korja-Kaskimäki, Leena: MTK:n puheenjohtajuus kiinnostaa Kaunistoa. Turun Sanomat, 18.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012. Arkistoitu 29.7.2013.
  14. ↑ Hornborgille seuraaja. (Pääkirjoitus) Turun Sanomat, 19.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012. Arkistoitu 29.7.2013.
  15. ↑ Valtonen, Kari: Juha Marttila nousemassa MTK:n johtajaksi. Turun Sanomat, 31.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012. Arkistoitu 29.7.2013.
  16. ↑ Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
  17. ↑ Tiinanen, Pekka: Kulissiliitot eduskunnan tapa. Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 2-3.
  18. ↑ Saari, Tiina: "Tunnistin Timon ympärille muodostuneen kylmän ringin". Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 3.
  19. ↑ Sipilä ja Puumala toiselle kierrokselle Yle uutiset. 9.6.2012. Yle. Viitattu 9.6.2012.
  20. ↑ http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288624394679.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Ehdokkaat Häme Yleisradio. Viitattu 21.4.2015.
  22. ↑ Ehdokkaat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_Kaunisto&oldid=23638624”