Rasmus Rask
Rasmus Christian Rask (alun perin Rasch; 22. marraskuuta 1787 Brændekilde, Fyn – 14. marraskuuta 1832 Kööpenhamina) oli tanskalainen kielentutkija, joka vaikutti merkittävästi etenkin indoeurooppalaisten mutta myös uralilaisten kielten tutkimukseen.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasmus Rask oli lähtöisin suhteellisen vaatimattomista oloista: hänen isänsä oli pienviljelijä ja räätäli, joka arvosti sivistystä ja omisti pienen kotikirjaston. Lahjakas poika lähetettiin 13-vuotiaana Odensen latinakouluun, missä hän innostui erityisesti muinaisislannista ja opiskeli useita muitakin kieliä. Vuonna 1807 hän kirjoittautui Kööpenhaminan yliopistoon opiskelemaan teologiaa mutta keskittyi käytännössä syventämään ja laajentamaan tietojaan eri kielistä. Kieltenopiskelun ohella häntä kiinnosti tanskan kielen oikeinkirjoituksen uudistaminen, ja tähän liittyen hän myös vaihtoi sukunimensä kirjoitusasun saksalaistyyppisestä Raschista Raskiksi.[1]
Vuonna 1812 Rask lähti Tukholmaan opiskellakseen ruotsia mutta ennen muuta tutustuakseen saamen ja suomen kieleen. Tätä matkaa, jonka tuloksena syntyi laaja tutkimus pohjoismaisten kielten historiasta, seurasi kahden vuoden opintomatka Islantiin. Vuonna 1816 Rask matkusti taas Tukholmaan, sieltä 1818 Suomen kautta Pietariin, missä hän aloitti tutustumisensa sanskritin kieleen. Saatuaan hankituksi rahoitusta Rask lähti 1819 pitkälle ja vaivalloiselle matkalle Venäjän, Kaukasian ja Persian kautta Intiaan, missä hän innokkaasti tutki useita paikallisia kieliä. Matka koetteli ankarasti jo ennestäänkin hyvin köyhästi eläneen Raskin henkistä ja fyysistä terveyttä.[1]
Pitkän Intian-tutkimusmatkansa päätteeksi Rask pääsi nousemaan laivaan Kalkutassa joulukuussa 1822 ja saapui Tanskaan toukokuun alussa 1823. Häneltä odotettiin suurteosta pohjoismaisten kielten historiasta, mutta aluksi hän julkaisikin vain espanjan, sittemmin friisin ja italian kieliopin, ja vuonna 1828 häneltä ilmestyi johdatus länsiafrikkalaiseen akran kieleen. Samalla hän pohti edelleen tanskan kielen oikeinkirjoituksen uudistamista ja julkaisi tästä vuonna 1826 laajan teoksen, jossa muun muassa ehdotti aa:n korvaamista å:lla (tämä uudistus toteutettiin vasta toistasataa vuotta myöhemmin).[1]
Rask ei muodollisesti koskaan saanut yliopisto-opintojaan suoritetuksi ja joutui pitkään elättämään itseään yliopiston apulaiskirjastonhoitajan kehnolla palkalla. Toimeentuloa vaikeuttivat myös psyykkiset ongelmat (Rask kärsi välillä suoranaisista vainoharhoista) ja heikko terveys: Rask oli sairastunut tuberkuloosiin. Vuonna 1829 hän sai lopulta yliopiston kirjastosta varsinaisen kirjastonhoitajan paikan, mutta vasta joulukuussa 1831, alle vuotta ennen kuolemaansa, hänet nimitettiin itämaisten (Aasian) kielten professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon. Ennen kuolemaansa Rask onnistui vielä julkaisemaan saamen ja englannin kieliopit.[1]
Toiminta ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rask oli historiallis-vertailevan metodin uranuurtajia indoeurooppalaisten kielten tutkimuksessa, ja hänen työnsä tuloksena selkiytyi kuva indoeurooppalaisen kielikunnan rakenteesta ja sukulaisuussuhteista. Hänen katsotaan ensimmäisenä todistaneen sittemmin Grimmin lakina tunnetun äännevastaavuuden: germaanisten kielten frikatiiviäänteitä f, þ, h vastaavat alkuperäisemmällä kannalla olevissa kreikassa ja latinassa p, t ja k.[1][2]
Rask tutki myös suomalais-ugrilaisia kieliä; Petri Kallio on nimittänyt häntä fennougristiikan toiseksi tanskalaiseksi kummisedäksi Vilhelm Thomsenin ohella.[3] Maaliskuussa 1818 Rask oleskeli Turussa opiskellen suomea Gustaf Renvallin johdolla, antoi runsaasti virikkeitä suomalaisille kollegoilleen ja kannusti näitä tutkimaan suomen kielen historiaa.[4][3] Muun muassa Renvallin suomen kieliopissaan 1840 käyttöön ottamat ”uudet” (latinan kieliopista puuttuvat) sijamuotojen, esimerkiksi paikallissijojen nimitykset, joita edelleenkin käytetään, ovat alkuaan Raskilta peräisin.[5] Saamen kieliopin lisäksi Rask kirjoitti omankin suomen kielioppinsa, joka tosin jäi julkaisematta.[3]
Rask loi perustan pohjoissaamen kirjoitustavalle. Kieliopissaan Ræsonneret samisk sproglære (1832) hän ensimmäisenä otti käyttöön fonemaattisen periaatteen (yksi kirjain yhtä äännettä kohti) eli erikoiskirjaimet (esim. đ, ʒ), joista useita käytettiin myöhemmissäkin pohjoissaamen ortografioissa. Erikoismerkkien käyttöperiaate ja ainakin kirjain đ ovat säilyneet pohjoissaamen nykyiseenkin kirjoitustapaan.[6]
Raskin innoittamana A. J. Sjögren sovelsi ensimmäisenä suomalaisena historiallis-vertailevaa metodia suomensukuisten kielten tutkimuksessa. Rask myös vaikutti siihen, että tutkimusmatkat Venäjän suomensukuisten kansojen pariin päästiin vihdoin aloittamaan. Ensimmäisen matkan teki Sjögren vuosina 1824–1829.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 RASMUS KRISTIAN RASK (1787-1832) LIV OG LEVNED Af Hans Frede Nielsen Docslib. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 39. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-071-8
- 1 2 3 Petri Kallio: ”The Danish godfathers of Finnish linguistics: Rasmus Rask and Vilhelm Thomsen”, Germanic Interrelations: Studies in memory of Hans Frede Nielsen, s. 144–156. John Benjamins Publishing Company, 6.5.2025. ISBN 978-90-272-2012-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Itkonen, Erkki: ”Suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus Suomessa”, Suomalais-ugrilaisen kielen- ja historiantutkimuksen alalta, s. 147. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1961.
- ↑ Riku Erkkilä: Mistä uralistiikan sijatermit tulevat? Suomen ja muiden uralilaisten kielten sijatermistön kehityksestä. Virittäjä, 21.12.2023, 127. vsk, nro 4. doi:10.23982/vir.126048 ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
- ↑ Focus on Structure · Northern Saami · Northern Saami northernsaami.omeka.net. Viitattu 26.5.2025.
- ↑ Korhonen, Mikko: ”Suomalais-ugrilaisen kielitieteen alkuvaiheet”, Ystävät, sukulaiset, s. 32–33. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
